Puhutaan paljon lähiruoasta, aloitan tämän blogin lähiperinneruoalla eli siltä ajalta kuin itse muistan. Ennen vanhaan lähes kaikki perusruoka oli lähiruokaa. Toivottavasti innostutte kertomaan omista makuelämyksistä. Varsinkin miltä perinneruoka – kuten talkkuna -maistui lapsuudessa tai mitä isovanhemmat ovat kertoneen lapsuutensa ruuasta.
Sukuperinnettä voivat olla mm. isoäitien, äitien ja tätien ruat ja makeat herkut.
Itsellä on lapsuudesta jäänyt mieleen äidin tekemä rosolli. Se on perinneruoka parhaimmillaan, koska äidin lapsuudessakin sitä kuulemma syötiin hyvin usein lauantaisin.
Sitruunakiisseli mastui myös aivan ihanalta ja maistuu vieläkin. Mieleen on jäänyt varmaankin kaikille tutut köyhät ritarit sekä pappilan hätävarat. (Tänä päivänä meillä versio on ehkä enemmänkin rutiköyhät ritarit, koska pitää huolehtia, että elämänilopainoindeksi pysyy kohtuullisella tasolla 
)
Myös suutarinleuat, jotka olivat pullia, maistuivat erinomaisilta. Niissä taikina oli käännetty kaksinkerroin ja välissä oli puolukkahilloa.
Hiukan erikoista mukavaa herkkua oli mustaviinimarjatutina, jota sai sedän perheen juhlissa. Varmaan hyvän maun lisäksi lapsen mieleen jäi juuri se hyytelön tutina, mikä näkyi, kun sitä otti lusikalla lautaselta.
Tähän loppuun sopii meidän oma perinne – varmaankin noin 15 vuotta. Kun haluamme lauantai-iltana herkutella pienellä purtavalla, valmistamme silloin tällöin uunileivät puolivalmiiksi paistetuista patongeista. Halkaisemme ne pystysuoraan melkein pohjaan asti ja taitamme auki. Täytteeksi laitamme aurikokuivattua ja tuoretta tomaattia sekä mozzarella-juustoa. Mausteeksi sopii tuore basilika ja valkosipuli sekä ripaus pippuria. Sitten vain uuniin patongin kääressä ilmoitetuksi paistoajaksi (n. 10 min). Vaihtelua uunileipiin saa mm. kinkulla ja creame fresh -täytteellä.
Seppo Weckman